Anoppini on saamenkielinen. Minkälaisen aitiopaikan
tällainen yllättävä sukulaisuussuhde onkin tuonut kielten ja kansojen
maailmaan! Minunkaltainen etelän vetelä on kateellisena katsonut, kuinka kieli,
kulttuuri, sukulaisuus ja alueellisuus ovat aivan eri asemassa, kuin meidän
valtakielisessä, kosmopoliittiseksikin kehutussa elämässämme.
Anoppini sanoo olevansa ”vanhan kansan ihminen”. Mutta
vähissä ovat ne, jotka ymmärtävät syvemmin toiseutta tai marginaalisuutta kuin
hän. Ja mitäpä tuota ihmettelemään. Kun on lapsuutensa elänyt kahden kielen
välimaastossa, pohjois-saamen ja norjan, on jo nähnyt kaksi maailmaa. Kun
sitten vielä nuori lapsi viedään viikkokausiksi saamenkielisestä kodista
suomalaistumaan kouluun, maailma hahmottuu uudella tavalla. Kodin kielen
rinnalle tulee koulutuksen kieli – kaksi maailmaa, kaksi kieltä, kaksiko
mieltä, tiedä tuota.
Anoppini mukana olemme päässeet monet kerrat Norjan
Karasjoelle elämään todeksi maailmaa, jossa vähintään kolme kieltä on arjessa
mukana. On Suomi ja Norja, suomi ja norja ja liimana saame. Ja sitten vielä
meille lantalaisille ruotsi, jolla avittaa, jos muut kielet loppuvat kesken. Ja
in case of linguistic emergency, English. Voi se nautinto, kun perheessä ja
kylillä kuulee useaa kieltä tilanteesta toiseen, usein lennossa vaihtaen!
Kukaan ei mieti, meneekö muoto oikein tai millä kielellä saa itseään ilmaista,
koska viestin välittäminen ja vuorovaikutus ovat tärkeintä.
Meidän kaksikieliset vanhempamme ja isovanhempamme ovat
eläneet julmassa kieli-ilmastossa meihin verrattuna. Mutta silti, kaikki se
monimuotoisuuden ymmärrys, jota he osoittavat, on tavoiteltavaa. Ja
mahdollista: eri kielille ja kulttuureille on nykyään annettu perustavaa laatua
oleva oikeus olla ja voida hyvin. Mutta eihän siitä mitään tule, jos me
ainoastaan rääkimme omaa kieltämme.
-Anu Halvari
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSaamenmaa on aidosti monikielinen alue Pohjoismaissa, jossa blogissa kuvatun mukaisesti ihmiset vaihtavat kieltä tarpeen mukaan sen ihmeemmin asiaa ilmeisesti miettimättä ilman kielijännitystä. Mitä tästä voisimme oppia.
VastaaPoista