keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Anoppini kielet


Anoppini on saamenkielinen. Minkälaisen aitiopaikan tällainen yllättävä sukulaisuussuhde onkin tuonut kielten ja kansojen maailmaan! Minunkaltainen etelän vetelä on kateellisena katsonut, kuinka kieli, kulttuuri, sukulaisuus ja alueellisuus ovat aivan eri asemassa, kuin meidän valtakielisessä, kosmopoliittiseksikin kehutussa elämässämme.

Anoppini sanoo olevansa ”vanhan kansan ihminen”. Mutta vähissä ovat ne, jotka ymmärtävät syvemmin toiseutta tai marginaalisuutta kuin hän. Ja mitäpä tuota ihmettelemään. Kun on lapsuutensa elänyt kahden kielen välimaastossa, pohjois-saamen ja norjan, on jo nähnyt kaksi maailmaa. Kun sitten vielä nuori lapsi viedään viikkokausiksi saamenkielisestä kodista suomalaistumaan kouluun, maailma hahmottuu uudella tavalla. Kodin kielen rinnalle tulee koulutuksen kieli – kaksi maailmaa, kaksi kieltä, kaksiko mieltä, tiedä tuota.

Anoppini mukana olemme päässeet monet kerrat Norjan Karasjoelle elämään todeksi maailmaa, jossa vähintään kolme kieltä on arjessa mukana. On Suomi ja Norja, suomi ja norja ja liimana saame. Ja sitten vielä meille lantalaisille ruotsi, jolla avittaa, jos muut kielet loppuvat kesken. Ja in case of linguistic emergency, English. Voi se nautinto, kun perheessä ja kylillä kuulee useaa kieltä tilanteesta toiseen, usein lennossa vaihtaen! Kukaan ei mieti, meneekö muoto oikein tai millä kielellä saa itseään ilmaista, koska viestin välittäminen ja vuorovaikutus ovat tärkeintä.

Meidän kaksikieliset vanhempamme ja isovanhempamme ovat eläneet julmassa kieli-ilmastossa meihin verrattuna. Mutta silti, kaikki se monimuotoisuuden ymmärrys, jota he osoittavat, on tavoiteltavaa. Ja mahdollista: eri kielille ja kulttuureille on nykyään annettu perustavaa laatua oleva oikeus olla ja voida hyvin. Mutta eihän siitä mitään tule, jos me ainoastaan rääkimme omaa kieltämme.

-Anu Halvari
 

2 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Saamenmaa on aidosti monikielinen alue Pohjoismaissa, jossa blogissa kuvatun mukaisesti ihmiset vaihtavat kieltä tarpeen mukaan sen ihmeemmin asiaa ilmeisesti miettimättä ilman kielijännitystä. Mitä tästä voisimme oppia.

    VastaaPoista