Muutospyörteitä kieltenopetuksessa?

Maailma ei ole enää kylässä täällä pääkaupunkiseudulla. Maailma on läsnä tässä ja nyt meidän arjessamme. Lapset ja nuoret kuulevat, näkevät, kokevat kulttuurista monimuotoisuutta busseissa, metrossa, ratikassa, koulussa, vapaa-ajallaan. Monikielisyys on arkea niin ihmisten kohdatessa kaduilla ja pihoilla kuin sosiaalisessa mediassakin. Kasvaminen monikielisyyteen alkaa monella huomaamatta arjessa. Koulussakin opittua kielitaitoa tarvitaan heti. Mutta mitä tapahtuu kielten luokissa? Mikä on käsityksemme kielitaidosta? Miten kielitaitoa harjoitellaan? Miten kieltenopettaja voi tietoisesti kasvattaa oppilaitaan monikielisyyteen?

Eurooppalainen viitekehys parinkymmenen vuoden takaa kertoo, mitä kielitaito on: ymmärtämistä ja tuottamista. Ja virheitäkin saa tehdä ja eikä sekään ole moka, jos useita kieliä käyttää samanaikaisesti kunhan vaan puhujien välillä vallitsee yhteisymmärrys. Nyt käytössä oleva ops vuodelta 2004 velvoittaa arvioimaan oppilaan osaamista kriteeriviitteisesti viitekehyksen perusteella laaditun kielitaidon taitotasoasteikon avulla. Tästä huolimatta ei ole kahta viikkoakaan siitä kun sanoin eräälle kieltenopettajalle, että kieltenopetuksen tavoitteena ei ole persoonapronominien osaaminen. Kun siellä taitotasoasteikossa ei ole kielitaidon osa-aluetta nimeltä kieliopin hallinta. Eurooppalainen kielisalkku tarjoaa hyvän välineen oppilaan omien kehittyvien kielitaitojen arviointiin.

Mikä todellisuus mobiililaitteita sujuvasti vapaa-ajallaan käyttäviä lapsia ja nuoria sitten mahtaa odottaa kielten luokassa? Mobiililaitteet hyllylle? Lyijykynä, ruutuvihko, harjoituskirja, moniste? Oppikirjojen tarjoama tekstimaailma, joka on hyvinkin epäautenttista? Selittääkö opettaja pois tvt:n käytön vetoamalla laitteiden toimimattomuuteen tai jopa omaan osaamattomuuteen? Kun en itse ole facebookissa tai kirjoita blogia, niin eiväthän oppilaanikaan voi olla tai kirjoittaa?

Totuus taitaa monessa koulussa olla se, että tunnin alussa oppilaiden älypuhelimet kerätään varta vasten luokkaan hankitulle hyllylle äänettöminä odottamaan välituntia, ja kunnassa puuhataan kännyköiden täyskieltoa opetuksessa. Eräs helsinkiläinen rehtori kuitenkin totesi nasevasti, että "Don´t turn them off!" Ensin luulin rehtorin tarkoittavan oppilaiden mobiililaitteita, mutta sitten kävikin ilmi, että nimenomaan oppilaita ei kannata laittaa pois päältä tunnin alussa. Oppilaille tarjotaan ainakin hänen koulussaan mahdollisuus hyödyntää informaalista sosiaalisen median osaamistaan myös oppitunneilla.

En ole itse opettanut vieraita kieliä neljään vuoteen. Koen, että pedgaoginen osaamiseni on jäänyt 90- ja 00-lukujen vaihteeseen. Some-juna odottaa matkustajia joka aamu koulussakin.

Annamari Kajasto, projektisuunnittelija, Uudenmaan Kielitivoli, Maailma koulussa
Twitter @Akajasto